Yö metsässä
Teijon kansallispuiston Luontokeskuksen kupeessa on kesäisenä iltana kaksi jännittynyttä lasta.
Säde, 12, ja Valo, 10, ovat tulleet kummitätinsä Niinan kanssa yöretkelle metsään. Yösijaksi on valittu kahden puun välissä riippuva tentsile. Mukaan retkelle on pakattu makuupussit, tyynyt ja pehmolelut.
– Minulla on apina. Sen nimi on Apsi. Se on Etelä-Afrikasta ja se tykkää banaanista ja räppäämisestä, Valo kertoo.
Iltapalaksi retkellä on tarkoitus paistaa perinteisesti nakkeja. Mukana on tietysti myös vähän herkkuja.
– Sipsejä, lapset kertovat.
Säde ja Valo ovat aikaisemmin nukkuneet teltassa vain omalla pihalla. Yö puussa tuntuu jännittävältä seikkailulta.
– Ei se teltta jännitä. Se on viihtyisä. Mutta jos tulee susi? Valo miettii.
– Ei täällä ole susia, ja me olemme niin ylhäällä, että eivät ne tänne yllä, Niina rauhoittelee.
– Eikä jäniksetkään yllä, Säde lisää.
Kun kaikki tavarat on saatu telttaan, porukka suuntaa Matildanjärven rantaan. Tarkoitus on mennä soutuveneellä ongelle.
– Lähdetään lohta hakkeen! huutaa Valo tomerasti.
Lähtö onnistuu pienen sählingin jälkeen, kun yksi unohtunut lippalakki ja juomapullot on haettu teltasta.
– Täällä on aika hyvä meininki! Valo huudahtaa rannassa.
– Mutta mua kyllä vähän pelottaa. En ole ollut aikaisemmin soutuveneessä, hän sanoo.
Pelko unohtuu kuitenkin nopeasti, kun kummitäti ottaa airot ja vene lipuu peilityynelle järvelle.
– Täällä on kivaa! sanoo Valo, vaikka kaloja ei tällä kertaa onnistuttukaan narraamaan.
Aamulla puuteltasta herää tyytyväistä porukkaa. Yön sadekaan ei ole nukkujia haitannut.
– Ei kastuttu yhtään. Eikä näkynyt susia, Säde sanoo.
– Minä kyllä heräsin erilaisiin ääniin. Kuului lintujen ääniä, pöllöjen huhuilua ja lentokoneen ääntä, Valo kertoo.
Ilta on sujunut pelejä pelatessa ja iltasatua kuunnellessa.
Mikä metsässä sitten oli parasta:
– Se, että saa seikkailla ja nukkua, vastaavat lapset yhdestä suusta.