Puu päättää
Matti Söderkultalahti sorvaa puusta taide-esineitä tinkimättömyydellä ja harvojen osaamalla taidolla.
90-luvun Pohjanmaalla teinit viettivät vapaa-aikansa rassaamalla autoja. Matti Söderkultalahti sorvasi puuta. Puu oli alkanut kiinnostaa häntä jo alle kouluikäisenä.
– Se on loputtoman kiehtova, vastaa hän kysymykseen, miksi juuri puu.
16-vuotiaana Söderkultalahti meni ammattikouluun ja valmistui rakennuspuusepäksi. Sen jälkeen puuartesaaniksi. Puuseppämestarin erikoisammattitutkinnon hän suoritti vuonna 2006.
Aikansa huonekalupuuseppänä työskenneltyään, Söderkultalahti kyllästyi.
– Se johtui ehkä eräänlaisesta kilpajuoksusta materiaalin kanssa. Se kulutti minua. Puun pitää huonekaluissa olla ehjää ja täydellistä.
Hänen käsissään puu alkoi saada toisenlaisia muotoja. Syntyi ruukkumaisia, ainutlaatuisia taide-esineitä, joiden valmistustekniikkaa ei hallitse Suomessa enää juuri kukaan muu.
– En ikinä ajatellut, että alan tehdä taidetta, kun ryhdyin sorvaamaan.
Tänä päivänä Söderkultalahden teoksia on ollut mukana useissa näyttelyissä ympäri maailmaa, niitä ostetaan keräilijöiden kokoelmiin ja hänet on kutsuttu kansainvälisen, arvostetun Michelangelo Foundationin jäseneksi.
– En edelleenkään pidä itseäni taiteilijana. Olen puuseppä, jonka teoksissa materiaalin ominaisuudet ja tekniikka on viety äärimmilleen.
Tekniikkaa hän on perusopintojen jälkeen opiskellut itse. Opetusta alaan ei juuri enää Suomesta löydy.
Aloittaessaan sorvaamisen Söderkultalahti ei vielä tarkalleen tiedä, minkälainen teoksesta tulee. Luonnoksia hän ei piirrä. Puun kanssa työskentely on hänen mukaansa vuorovaikutteista.
– Puu päättää lopulta sen muodon ja koon. Minä olen periaatteessa vain matkustaja. Minulla voi olla joku ajatus, mutta lopulta puun sisältö ratkaisee, minkälainen siitä tulee.
Mainos
Työ lähtee liikkeelle moottorisahalla ja päättyy millintarkkaan sorvaamiseen ja lopulta hiomiseen ja joskus lasikuulilla puhaltamiseen sekä vahaamiseen.
– Ohuimmillaan ruukun reunat ovat muutaman millin paksuisia.
Sorvaaminen on Söderkultalahden mukaan purkamista.
– On olemassa purkajia ja kokoajia. Keraamikko, lasinpuhaltaja tai huonekalupuuseppä rakentavat työnsä. Minä puran. Otan pois puuta, eikä sitä enää saa laitettua takaisin. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että puu pyörii ja minä otan siitä ylimääräisen pois.
Söderkultalahti tekee tuotteensa lähialueen jalopuista. Tammi on yksi hänen suosikeistaan. Hän ammentaa paljon inspiraatiota luonnosta ja tutkailee puita luonnossa kulkiessaan. Mathildedalin tammikujan puut hän on käynyt mielessään jo tarkkaan. Söderkultalahti käyttää vain puuta, minkä muut ovat hylänneet.
Sorvaaminen on Söderkultalahden mukaan purkamista.
– Mitä oksaisempi puu, sen parempi. Ne ovat mielenkiintoisimpia. En koskaan tiedä, miten ne käyttäytyvät. Jokaisesta esineestä tulee täysin omanlaisensa. Suorasta tukista tietää tismalleen, miten se tulee käyttäytymään ja miten puu elää.
Oikein hyvän tukin saatuaan, pilkkoo hän sen palasiksi ja tutkii, mitä siitä voisi tulla.
– Innostun jos näen, että tukista saa oikein hyviä paloja.
Teokset onnistuvat ainoastaan tuoreesta puusta. Söderkultalahti sorvaa puista teosten aihiot ja säilöö ne joko tiukasti muoviin pakattuna tai veteen upotettuna. Näin aihiot kestävät tuoreena vuosia.
– Sorvasin vähän aikaa sitten ruukun, jonka aihiota oli säilytetty vedessä neljä vuotta, hän kertoo.
Sorvaaminen on hidasta puuhaa. Yhden isomman teoksen valmistaminen voi kestää kymmeniä tunteja. Joskus Söderkultalahden työhuoneessa voi nähdä valot jopa aamuyöstä.
– Työn voi keskeyttää vain tietyssä vaiheessa. Joskus on vaan pakko tehdä työ siihen vaiheeseen, oli kello mitä tahansa, hän sanoo.
Tammea puolestaan on vaikea työstää. Se halkeaa helposti kuivuessaan ja siinä on parkkihappoa, joka mustaa kaikki työkalut ja kädet.
Söderkultalahti sanoo, että työssä tarvitaan jääräpäisyyttä. Hän ei kuitenkaan voi kuvitella, että tekisi jotain muuta.
Työskentelytapa kertoo miehen tinkimättömyydestä. Hänelle ei kelpaa lopputulokseksi ”ihan hyvä”. Jos hän ei ole tyytyväinen lopputulokseen, teos sahataan halki.
– Pyrin aina täydellisyyteen oman työni laadussa ja muodossa.
Täydellisyyteen pyrkiminen koskee myös työhuonetta. Kotitalon pihalla oleva upea, avara työhuone on kokonaan hänen itse rakentamansa. Jokaista itsetehtyä hikkoripuunaulaa myöten.
Pyrin aina täydellisyyteen oman työni laadussa ja muodossa.
Söderkultalahti myöntää, että hän on vienyt työn äärimäisyyksiin asti ja kaikki eivät ole aina ymmärtäneet häntä. Joillekin puolestaan hänen töillään on suuri merkitys.
Parhaimman palautteen hän kertoo saaneensa eräältä rouvalta, joka oli ostanut useamman työn. Hän oli kertonut Söderkultalahdelle, että teoksilla on hänen elämässään parantava vaikutus.
– Hän kertoi, että aina kun hänellä on huono päivä, hän ottaa jonkun teoksista syliinsä. Koskettelee puun pintaa, fiilistelee sitä ja sen tekstuuria. Niillä on häneen kuulemma rauhoittava ja parantava vaikutus. Koen, että silloin teokseni on saavuttanut juuri sen käyttötarkoituksen, mitä olen halunnut.
Mainos
